Takaisin koulunpenkille intohimoni perässä!

Kyllä! Luit aivan oikein. Minä olen palannut takaisin koulunpenkille, mutta tällä kertaa en suomalaisen koulutusjärjestelmän, vaan omien intohimojeni perässä. Olen pitkään, jo vuosia halunnut päästä opiskelemaan kyseistä alaa ja nyt siihen avautui täydellinen tilaisuus.

Aloitin perjantaina kauan haaveilemani Valmentamon LCF Life Coach -koulutuksen, joka on vuoden kestävä, suomen suosituin alansa koulutus. Life Coach -koulu tarjoaa super tasokkaat, ammatilliset tiedot ja taidot valmennuksellisiin tehtäviin.

Koulussa opiskellaan ratkaisukeskeistä toimintamallia, jonka avulla on tarkoitus luoda onnistumisia. Valmennuksessa erilaisten tehtävien avulla opitaan itsetuntemusta, elämän hallintaa, kirkastetaan omia tavoitteita ja etsitään keinot kohti haluttua muutosta. Valmennuksen päätteeksi osaat ja uskallat elää omannäköistä elämää, joka on itseasiassa ollut mulle SUURIN MOTIVAATIO lähteä koulutukseen mukaan.

Valmentamon Life Coach -koulussa käydään läpi kongitiivista käyttäytymistiedettä, ratkaisukeskeisyyttä ja positiivista psykologiaa. Valmennuksen teemoja ovat mm. itsetuntemus, arvot, ihmissuhteet, kokonaisvaltainen hyvinvointi, vuorovaikutus-taidot, tunne-elämä, anteeksi antaminen, irtipäästäminen, ajanhallinta, koti, työ, talous, luovuus, muutoksen johtaminen, motivaatio, unelmat, onnellisuus, läsnäolotaidot, elämäntehtävä, intuitio, työelämätaidot… Kaikki aiheet, joita koulun aikana käydään läpi ja opiskellaan ovat mielestäni ihan super mielenkiintoisia, enkä malttaisi odottaa seuraavaa koulupäivää. Koulutuspäivät itsessään sisältävät melko vähän teoriaa ja oppiminen tapahtuu erilaisten tehtävien ja oivallusten kautta. Opettajamme Susanna Toropainen herättelee meitä itse oivaltamaan ja sitä kautta kehittymään valmentajana. Valmiita malleja on hyvin vähän, vaan koulussa täytyy juurikin paneutua siihen tärkeimpään, eli itsensä tutkiskeluun. Koulu sisältää 30 lähiopetuspäivää ja lisäksi 65 tuntia etäopiskelua, joka koostuu pääosin valmentamisesta. Tarkemmin koulutukseen pääset tutustumaan täältä.

Päätös lähteä opiskelemaan juurikin tänä vuonna tapahtui mulla tosi nopeasti ja yllättäen. Olen jo muutaman vuoden pohtinut kyseisen koulun aloittamista. Sain kipinän kouluun oltuani itse koeasiakkaana ystävälläni, joka tuolloin opiskeli alaa. Valmennuksen jälkeen koin oivaltaneeni niin valtavasti asioita, että muistan lähteneeni valmennuksesta, kuin juuri lottovoiton voittaneena ja muistan ajatelleeni jo silloin, että minun täytyy päästä tuohon kouluun. Kouluhan sinällään on kuin vuoden mittainen valmennus, jossa pääset tutustumaan syvällisesti omaan itseesi, omiin tavoitteisiisi ja elämääsi. Pari viikkoa sitten pohdiskelin tapani mukaan aamuisella kävelyllä elämääni tuoreena äitinä, omia unelmiani ja uraani. Muistin jälleen tuon kolmen vuoden takaisen tunteen ja Life Coach -koulu tuli mieleeni. Kuin tähdenlento taivaalta sain seuraavana päivänä puhelun, jossa valmennusta markkinoitiin! Telepatiaa! Kysyin, oliko soittajalla mikrofoni pääni sisällä 😀 Uskon vahvasti intuitioon ja kohtaloon ja olin varma, että tämä oli minun kohtaloni. Näin oli tarkoitettu.

Jo nyt ensimmäisen kouluviikonlopun jälkeen voin kertoa olevani tällä hetkellä todellakin oikeassa paikassa, oikeaan aikaan. Mulla on tosi vahva tunne siitä, että tämä koulu on juuri se paikka, jonne mun oli tarkoitus mennä juuri tänä vuonna. Olen erittäin tyytyväinen ja ylpeä itsestäni, että tänä vuonna uskalsin. Uskon, että vuoden kuluttua tunne on vaan voimistunut entisestään ja voin katsoa lämmöllä tätä matkaa, jota nyt lähden kulkemaan. Kiitos kaikille läheisilleni, jotka sen mahdollistavat lastenhoidon myötä täyden tuen ja kannustuksen opiskeluuni <3 Tämäkään asia ei olisi mahdollistunut ilman ystäviäni ja perhettä, jotka tukevat haaveitani <3 Kiitos.

Viimeisen kolmen päivän aikana olen oppinut olemaan läsnä. Kuulostaa tyhmälle, mutta siis olemaan TODELLA läsnä. On eri asia kuunnella toista ihmistä, kuin kuulla hänet. Jatkossa aion kuulla. Olen myös oppinut, kuinka minulla on todella paljon ja painavia uskomuksia itsestäni, mutta uskomukset eivät todellisuudessa ole edes totta. Ne ovat uskomuksia. Minä voin olla mitä vaan. Minun ei tarvitse olla sitä, mitä uskon tällä hetkellä olevani. Kenenkään meistä ei tarvitse olla sitä, mitä uskomme olevamme, tai mitä muut meistä uskovat, mutta samalla saamme olla juuri sitä mitä olemme. Jos luulen, että en pysty, se on vain uskomus. Minä pystyn ja voin olla juuri sitä mitä haluan. Se on todella helpottavaa oivaltaa.

 Lapsen myötä olen jollain tavoin oivaltanut elämän rajallisuuden ja kuolevaisuuden. Poikani opettaa minua ihmisenä päivittäin, mutta suurimman opetuksen, jonka häneltä olen saanut, on elää nyt! Juuri tässä hetkessä! Ei huomenna, tai ensiviikolla. Ei vuoden päästä tai sitten kun. Elämä on tässä ja nyt, juuri tänään. Huomista ei edes ole olemassa. Juuri tänään minun TÄYTYY tehdä juuri niitä asioita, joita itse haluan. Minulla on oikeus ja mahdollisuus siihen ja niitä aion juuri nyt toteuttaa.

Tämä tuntuu tosi oikealta ja tärkeältä polulta.

-ANNA