Heräsin eräs päivä miettimään unelmia ja haaveitani. Rupesin miettimään, teenkö elämälläni todella sitä, mistä olen aina unelmoinut ja haaveillut. Toteutanko niitä asioita, joita olen aina halunnut tehdä ja otanko tietoisesti askeleita siihen suuntaan, mihin haluan elämäni menevän.
Lapsena usein ihmiset ovat aidoimmillaan. Luonteemme ja tempperamenttimme korostuu ja käyttäydymme häikäilemättä sen mukaan, mitä sisäinen luontomme sanoo. Olemme täysin omia itsejämme; emme esitä mitään, emme peittele mitään, emme yritä miellyttää ketään. Olemme aidosti ja onnellisesti juuri niitä keitä olemme. Lapsena myös haaveet ja unelmat ovat suuria ja niitä saa huoletta unelmoida! Isovanhempien kysyessä ’Mikä sinusta tulee isona?’ saatamme empimättä huudahtaa hullunkurisimmatkin unelmamme ilman, että pelkäämme kenenkään kyseenalaistavan ne. ’Presidentti!’ ’Prinsessa!’ ’Pop-tähti’ ’Lentäjä!’ Tai mikä tahansa muu, mistä unelmoimme. Lapsena kukaan ei kyseenalaista onnistumistamme tai unelmiemme oikeutta. Saamme hyväksyviä katseita ja selkään taputuksia ja kannustusta unelmillemme. Mitä meille sitten käy aikuisena?
Miksi emme aikuisena tohtisi unelmoida samalla tavalla? Kuka on sanomaan, ettei sinun unelmasi voi toteutua. Vaikka et olisikaan musikaalinen; kuka voi sanoa ettet onnistu muusikon urassa jos omistat siihen koko elämäsi? Miksi vanhempana on niin vaikeaa ja jopa pelottavaa herätellä niitä villeimpiäkin unelmiamme ja ennenkaikkea uskoa niiden toteutuvan?
Monet meistä ovat ajautuneet tietynlaiseen elämäntilanteeseen, tai paikkaan, ammattiin, parisuhteeseen tai ystäväpiiriin. Ovatko kaikki nuo asiat juuri sellaisia mistä olet aina unelmoinut. Ja jos ei; otatko AKTIIVISESTI askelia kohti sitä, mistä unelmoit? Kuinka monesti olenkin kuullut kahvipöytäkeskustelussa lauseen ’Minusta piti tulla se ja se..’ Kuinka monella meistä onkin haaveita ja unelmia, joille emme kuitenkaan tee mitään?
Aikuisiällä voi olla jännittävää ja pelottavaa tehdä elämässä radikaaleja muutoksia. Voi olla pelottavaa lähteä huonosta parisuhteesta tai erkaantua negatiivisista ystävistä. Opiskelemisen aloittaminenkin voi jännittää ja varsinkin vanhasta tutusta työstä luopuminen voi tuntua kilometrin pituiselta hypyltä tuntemattomaan.
Meillä on kaikilla kuitenkin vain tämä yksi elämä. Jos et tee asioita, joita rakastat ja jotka ovat intohimosi silloin, niin milloin sitten? Kukaan ei niitä kokemuksia hautaasi kanna. Kiitollisuus elämästä ja sen ainutkertaisuudesta tulisi olla niin suuri, että se antaisi meille rohkeutta unelmoida ja ottaa päivittäin askeleita kohti unelmiamme. On ihan luonnollista, että hyppy tuntemattomaan pelottaa. On ihan luonnollista, että tuttu ja turvallinen tuntuu rauhoittavalta ajatukselta. Siksi välillä voikin pysähtyä ja kerätä rohkeutta tehdä sitä, mitä oikeasti haluaa.
Tämän tekstin tarkoituksena on kannustaa teitä tekemään niitä asioita joista nautit. Ja lähtemään niistä, joissa ei ole hyvä olla. Älkää tyytykö, vaan menkää tietoisesti kohti parempaa. Ottakaa rohkeasti ne muutoksen askeleet. Kukaan muu ei astu sitä askelmaa sinun puolestasi <3
Inspiroivaa viikonloppua rakkaat <3
-ANNAKOO
Löydät minut myös:
ig: anna.korhonen
snapchat: anna.korhonen
facebook: ANNAKOO.BLOGI
