single-image

Paljastuksia kisa-dieetistäni !

Nyt asiaa ruokavaliosta. Kaikki tietävät, että valmistauduimme tyttöjen kanssa kisaan pitkän matkan; lähes puolenvuoden ajan. Monet tytöt hankkivat tuoksi ajaksi valmentajan ja varmasti jokainen piti jonkinnäköistä dieettiä ennen kisa-viikkoa.  Finaalipäivänä monella oli grammalleen mitattuna mitä he saivat syödä ja mitä eivät. Minulla ei.

PALJASTUS: MINÄ EN SIIS PUNNINNUT RUOKIANI DIEETIN AIKANA! Tai siis punnitsin, viikon verran. Sen jälkeen koin, että voin aivan hyvin silmämääräisesti arvioida mitä tarvittavia raaka-aineita ruoassani on ja mitkä ravintoarvot se sisältää. Minulla ei siis myöskään ollut valmentajaa, joka antaisi valmiit ruoka-ohjeet paperilla, vaan päätin itse mitä syön milloinkin ja mitä kehoni tarvitsee. Ymmärrän kuitenkin täysin monen saavan valmentajasta hyödyn. Valmentaja voi parhaimmillaan antaa uutta puhtia treeniin ja paljon tietotaitoa ja uusia oppeja, sekä keinoja edetä parhaalla mahdollisella tavalla kohti unelma kuntoa. Voitin itsekin kisassa palkinnoksi mahdollisuuden osallistua tulevaisuudessa teräksisen ammattilaisen valmennukseen Team Fitille, enkä malta odottaa mitä kaikkea uutta tietoa aivoihini tulvii tuolta suunnalta 😀

 

Minä perustan arvoni ja elämäni siihen, että haluan olla jokapäivä elämäni kunnossa. En vain yhtenä päivänä kisakunnossa. Näin varmasti muutkin tytöt ajattelevat. Olen myös sitä mieltä, että yksi päivä viikossa omistettuna herkuttelulle ja levolle, on enemmän kuin tervettä ja voi tehdä todella hyvää ihan jokaisen psyykelle ja mielen hyvinvonnille. Tietenkin olin itsekin ennen kisoja pitkään karkkilakossa ja lisäsin treeneihin perus voimatreenien lisäksi rutkasti aerobista, mutta tein kaiken kehoani kuunnellen. Mikäli herkkuhammasta aivan MIELETTÖMÄSTI kolotti; otin mielummin yhden itselleni salliman herkkupäivän hyvällä omalla tunnolla, kuin että olisin lipsunut ja potenut siitä turhaa syyllisyyttä. Yhdestä ’lipsahduksestani’ voit lukea täältä. Menin koko matkan perus terveellisiä elämäntapoja kunnioittaen ja ollen armollinen itselleni, keholleni ja mielelleni.

 

Mielestäni elämä on AIVAN LIIAN LYHYT siihen, ettemme tekisi asioita joista nautimme. Ja minä nautin ruuasta! Toisaalta, nyt äärettömän pitkältä tuntuneen karkkilakon päätyttyä, olen lähes puolipakolla työntänyt namuja suuhuni, sillä periaattella että ’nyt saa herkutellä’ ja huomannut taas, miksi sokeri ei ole arkena päivittäisessä käytössäni. Elimistöni ei pidä siitä. Ihoni ei pidä siitä. Energiatasoni ei pidä siitä. Enkä pidä jatkuvasta turvotuksesta ja pöhötyksestä, minkä sokeri keholleni aiheuttaa. No, anyways, pointtini oli se, että saatan joskus napata viikonloppuisin kahvin kanssa rivin Fazerin sinistä ja se on TÄYSIN FINE. Pyrin kunnioittamaan tätä elämänfilosofiaani läpi kisan ja kappas, se toimi! 😀

 

Vaikka viikon ruokien punnausyritykseni jäi vain yritykseksi, opin kuitenkin hahmottamaan silmämääräisesti gramma-arvoja. Kanapihvi painaa noin 120g, kolme ruokalusikallista raejuustoa noin 80g ja niin edelleen 😀 Jos tiedät, minkälaista ravintoa tulee syödä, voi silmämääräisellä ruokavaliolla siis saada fitnessmallin kropan! Kuulostaa melko hyvältä, eikö 😀

Olkaa ihmiset armollisia itsellenne. Elämä ei ole niin vakavaa. Pus.

-ANNAKOO

2 Comments
  1. Mari 7 vuotta ago
    Reply

    Moikka! Ensialkuun huisisti onnea voiton johdosta!! Muuten halusinkin sitten vain tulla kehumaan sua blogia. Olen tätä nyt jo hetken aikaa lueskellut koska aiheet ovat aina todella mielenkiintoisia ja vaikutat muutenkin todella symppikseltä persoonalta! Ja aivan super ihanaa kun ole nyt alkanut postailemaan useammmin. Mahtavaa syksyn jatkoa sinne sulle!:)

    • annakoo 7 vuotta ago
      Reply

      Superisti kiitoksia Mari! Ihanaa, että olet viihtynyt blogin parissa! Yritän päivittää blogiani nyt mahdollisimman usein! Ihana saada palautetta, että aktiivisuus on huomioitu, motivoi kirjoittamaan vielä useammin! 🙂 Ihanaa syksyn jatkoa myös sulle <3

Leave a Comment

Your email address will not be published.

You may like